Kevät

Kevät keikkuen tulla saa,

villihanhet aurana jossain

lentäen vaappuu taas.

Kevät on tuoksua tuulen tuomaa,

vesimassat nostattavat kanavanuomaa.

Minä kiireeseen unohdun,

sanat katoavat kauas jonnekin.

En muista milloin viimeksi

uuden runon kirjoitin.

Kiire valtaa kevääni suunnan,

oinas raivaa keväälle pohjaa.

Vaistot, sekä viestit kulkuani johtaa.

Sitä yhtä ainoaa kaipaan kiireen

keskelläkin, himot ne ovat

hiirellä, ja leskelläkin.

Minä sekä hän missä toinen oinas on,

kaivattu parini pyörteissä kohtalon.