Olen liian kauan kulkenut
tuulessa, ja tuiskussa avopäin.
Ilman seuraasi, kun jäin.
Kylmyydessäkin rakastavin askelin,
kuulen äänen sydämen,
kuiskaukset rakkauden.
Totuin jo tähän parittomuuteen,
herään horroksessa aina päivään
uuteen.
En usko enää parilliseen
tulevaisuuteen,
silti katkeruuden elämästä pois
piilotan.
Minulla on vain nämä muistoni,
minä sekä hän, kevään rikkinäiset
oinaat muistoissaan vain sylikkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti