Suomenkieli riimeissäni soi,
pilkut, pisteet lauseet eläväksi
värjää väreillään soinnut,
runoiksi purppuroi.
Sanat jotka kirjoitan,
ne sinulle tuskin mitään
merkitsee.
Aamu kupistani jo kaiken
nektariinin joi.
Sanojeni lohduttavaan viittaan
hetkeksi kietoudun.
Minulla ei ryhti riitä taas
siihen,
että hetki keskenämme jutellaan.
Minä horroksessa elän taas
hetkisen, olen niin kuin siili
piikikäs. Sinä harja johon
rakastuin,
kun kohdattiin jossain poluilla
elämän.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti