Auringon kulta lyö
kipinää, tulta, ja
päivä
aamusta nousta saa.
Läpi vuolaana
virtaavien
kyyneleiden minä
muistan sen kuinka
sopivat askeleet
samaan tahtiin
miehen
sekä naisen.
Me toisemme tunsimme
joukosta tuhansien
muiden,
minulle olit paljon
muita
enemmän.
Olen jälleen täällä
yksinäisten maassa
sinun tiesi minä
minä maahan
nopeasti vei.
Olisimme
voineen olla ne
toisillemme
löytyneet neiti Kesäheinä,
ja herra Timotei.
Silloin kun hetken
viivyit edessäni
huoneeseen
laskeutuvat
aurinko,tähdet,
enkelit sekä kuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti