Aikaa vastaan
taistelen
tunkkaisia tuulia
haistelen
rakkaus raipan
lailla
piiskaa selkää
maailmaa mietin
kuka sitä pelkää?
Jos joskus vielä
samalla
aalto pituudella
kohdataan
kysyn sinulta onko
meillä
vielä mahdollisuus
rakastaa toisiamme?
Joskus öisin yön
unet
esiin kaivavat
vanhan
rakkauden, silloin
päätäni alkaa
liikaa
kiristää vanne.
Silloin minä
unelmoin
ja avaruuden
tähtineen
siihen unelmaan
toin.
Oi tuulet tuotteko
rakkauden joskus
tänne,
niin silloin olen
teidän
ikuinen ystävänne?
Minä täällä sitä
odotan,
ja suunta vaiston
todellisuuteen
kadotan. Yritän
niin
turhaan vaihtaa
toiseen
sen sinua kohtaan
tuntemani rakkauden.
Sitä vastaan
taistelen
ja koskaan sitä
sinulle
myönnä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti