Pimeys valuu kohti
iltaa
yö hiuksiin
rakentaa
unen siltaa minä
löysin sen lampaan
kedoltani kadonneen
nyt tunnen olevani
kokonainen ihminen
kaupungin sydän
sykkii
sylissä yön ehkä
vapauden menetän
sinua silti
ajatellen
olen pahoillani
väsynyt vain olen
vajoan vain
syvemmälle
ajatuksiin huominen
se voi olla höyhenen
kaltainen minne
tuuli
sen lennättää
hiuksilleni sopii
käsi joka niitä
silittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti