Jotenkin oudolta tuntuu maailma tänään
en enää kaikkea usko, vain lämmin muisto
vain sinusta jäljelle jää.
Taivasten valtakunta on ainut,
joka jotakin merkitsee.
Jumalan tahtoon, kun taivut
se tahtosi murtanee.
Ihmisen mieli on kova,
nöyrrytä mielesi,
se paremmin palkitsee.
Usko, ja toivo kädessä
herran, kun kuoleman
portista käyt viimeisen kerran.
Enkelin kirkkaus elämän tiellä,
varjelus suurin mitä tunnemme siellä.
Päivien hehku,
ja iltojen kajo,
poissa on nuoruuden into,
käy elämän kaaren alas ajo.
Näetkö valoa kirkkaan sateenkaaren,
siunaa pappi ystävän kalliin
alle hautapaaden. (c) tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti