Kuka opetti minua
kuinka sanoilla
maan päältä
utopiaan
noustaan? Se oli
ehkä entinen
lyyrikkojen
sukupolvi, ainakaan
se ei ollut tuoppien
kuohuva olvi
silmistä silmiin
virtaa
mahla elämän
ehkä kirjoitan
siitä
pienen iskelmän
sinä etkö sitä
näe
kuinka aika naulata
meitä
yhteen yrittää
kuin lukkinaaras
minä sinut tahdon
saalistaa ja omaa
verkkoa vaalin
vaan
en anna kenenkään
sitä hävittää
aivan
liian monta kertaa
olen joutunut sen
ehjäksi kutomaan
ja jälkeläiseni
neljä
kaunista
lukkinaarasta
kutovat omaa
verkkoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti