Minussa on valo,
minussa on pimeys.
Minulla on sitkeä mieli,
joka unelmia syö.
Talvi tuli jäisenä,
routa rakensi sillan yli
kuuman helvetin.
Saapui viimein kevään kaiku,
alkoi jälleen maaliskuu.
Kevät kutsuu ihmislasta,
unohdukseen joutumasta.
Kohta on oinaan aika
tulla, kunhan kalat
uivat pois.
Tähtitaivas kutsuu tuolla,
astrologian kierron puolla.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista1:34 PM
VastaaPoistaHieno keväinen runo
ja oikein tulee keväinen olo!
"Tähtitaivas kutsuu tuolla,
astrologian kierron puolla"
Onkohan se niin, että kevättä kohti tähdetkin näyttävät isommilta ja kirkaimmilta, kuin ennen? Katselin tässsä tähtitaivasta tyttären luona, ja tykkäsin, että ei ole sama taivas kuin talvella.
Tytär kyllä meinasi, että kun maaseudulla ei ole niitä muita valoja, katuvaloja esim. niin taivas näkyy paremmin, no, en usko, mutta kevät kirkastaa tähdet, ja se näkyy!
Hienoa Maaliskuuta, Sofia!
Kiitos Herne,tykkään sinun blogistasi :)
VastaaPoista