On satakielet vaienneet,
yhä silti sielussani matkaa teet.
Minun ruumiissani asuu pahanoita,
se kirjoittelee öisin tarinoita.
Yöllä lennän luudallani,
pitkin utuisia soita.
Sieluni noita,
ei silti uskoani voita.
Olen koittanut räpiköidä
hankien läpi niin kuin muinakin
talvina. Vielä sentään vajonnut
en ole. Olen nähnyt sieluni
muuttuu, kuva peilissäni mustuu.
Sieluni on ikuisen rakkauden vanki.
En ymmärrä tarkoitusta,
mikä on kaiken syy.
Rinnalleni aikojen alussa
luikerteli Eevan katala kyy.
"Sieluni on ikuisen rakkauden vanki."
VastaaPoistaKevät on Rakkauden aikaa, kun
kaikki puhkeaa vihreyteen,
kukat nurmille, linnut ja perhoset
iloitsevat; ja jok´ikinen
ihminen kaipaa!
Rakkauden vankeja olemme kaikki ihmiset,
emmekä pääse vapaaksi, kuin vasta silloin,
kun saa katsella Suurta Rakkautta
silmästä silmään, silloin ei laula vain yksi Satakieli vaan ainakin kymmenen!
Taiteellisena luovana sieluna koet kaiken
syvällisesti, kevät on Sinulle varmasti
mullistavaa aikaa, vai mitä? ☺
Hyvää viikonloppua, Sofialle!
Kiitos taas kommentistasi Herne,olen varmaan tunteellinen ihminen.Tutustun katukuvassa nyt niin erilaisiin ihmiskohtaloihin.
VastaaPoista