Surun raskaat saappaat
jaloissani alkoi painamaan.
Nyt keinun tuolissani,
niin kuin vanhanainen.
Jäi meiltä kesken
matka rinnakkainen.
Katson sieluuni,
en tunne kasvojain,
mä unissani
juoksin yöhön pimeään.
Tuskissani huusin
hänen nimeään.
En tiedä mistä uni saapui,
miksi minut valitsi.
Antoi painajaisen kasvaa
yöhön,
niin astuin helvettiin
sielussani lumi,sekä jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti