Nainen eikä tyttö enää

Nainen eikä tyttö enää,

näytän nuoruudelle  pitkää nenää.

Tyttö lähti maalta kaupunkiin,

jätti taakseen

lapsuuden,

taikka luuli niin.

Hiuksiaan hyväili tuuli niin,

kun juuret maaseudusta irti

kiskottiin.

Rakkaudesta runo,

sellainen jossa on se

onnellinen loppu.

Tanssi läpi elämän,

koviensa läpi vieri

läpi sävel monen iskelmän.

Soita vielä kerran minulle

vaikka yö on,

valvotaan aamuun asti.

Lemmenvaloja valetaan

kevättalvella niin sujuvasti.

Olen kasvanut sinuun kiinni,

kun tarut unessa lanteisiini.

Jos joskus tätä unesta herään,

niin sinä tunnet minut.

Samaa unta yhdessä niin monesti nähdään,

amor anna viinisi, sinuun nuolen uuden

taas keväällä tähtään.

Silmät teurastetun oinaan,

unessa tyhjyyttään huutaa.

Minulla on lämmin sydän,

se huutaa sinua.

Rakasta minua nyt,

kun kevät on silmiini

loistamaan syttynyt.

Kevään öiset valot loistaa

yllä kaarisillan.

Marjala, se tietää mitä

on rakkaudesta kirjoittaa laulu.

Elämästä enkelin siivillä,

päällä seitsemännen taivaan.

Perhosten tehdessä pesää

kevään uumalle.

Se huuma, sekä into,

kevään hullu huuto

sulavien hankien alta.