Translate

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Viikko


Päivä laskee maille yön,
yöntähti on silmiini syttynyt.
Silmissäni jano palaa sen,
suuren onnettoman rakkauden.
Elämä on lyhyt,
mutta kidutus on liikaa jatkunut.

Aamu saapuu taas uudelleen.
Ei päätä,
ei häntää, taas sataa valkeata
räntää. Kuin uitettu koira
ulvon öisin kevätkuutamoon.
Aatamin kylkiluusta pieni
pala tässä maailmassa,
mä oon.

Ei tullut minusta valmiimpaa,
vain suruhunnun hiuksiinsa
saa äitimaa.
Keskiviikko vie askelista
pois keveyden,
loppuviikkoon taas
varpaillani astelen.
Torstai anna meille toivo uus,
perjantai tuo tänne pelottomuus.

Lauantai nyt mieleni haavat
laastaroi, sunnuntai se
urkuparvelta keväänhymni uusi soi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto