Miksi sieluni on ikuisen rakkauden vanki.
Olen nähnyt, kun rakkaus, kiduttaa,
arvet viiltävät sieluuni puuduttaa.
Rakkaudessa vaanii se pohjaton ansa,
juoksen, ei auta, jo siihen vajonnut oon.
Kuiskasit kulta,
päälleni lensi metri unelmaa,
unta.
Tämä laulu on sanoista tehty,
viritetty villeistä lauseista
, seireenien laulusta sävelmän
siihen saan.
Jokainen päivä minua kiduttaa,
rakkaus se on pohjaton ansa.
Tuskaa raastaa, viiltää,
rakkaus se vaatii osaa omaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti