Olen sulkenut muistojeni arkun,
tänään avaan sen hetkeksi uudestaan.
Minut vangitsit kuin yöperhon,
päivällä siipeni ei kantaa saa.
Olen päivisin valosta sokea,
lennän kokoajan päin suljettua ikkunaa.
Illan pimeys vasta vapauden tuo,
lennän yön tuuliin,
silloin sua loputtomasti ikävöin.
Yö perhosen syliinsä sulkee,
joka on jäänyt vangiksi valoisan maan.
Haastan sinut Hyvän mielen haasteeseen! Minun kymmeniköstäni taisi jäädä mainitsematta sinun blogisi... ;-)
VastaaPoistahttp://elamarakastettuni.blogspot.com/2012/03/hyvan-mielen-haaste.html
Otan vastaan haasteesi.
VastaaPoista