Keväällä taivaalla liikkuvat pilvet,
leijun unelmissa niiden mukana.
Aurinko on vielä poissa,
nukkuva päivä.
Olen kevyt kuin leijuva höyhen
leijun ilmassa.
Sinun täytyy minun luokseni tulla,
sinä jäit minun sieluuni asumaan.
Päivät nää on tyhjää,jos sä et enää
sydämeni värinää nää.
Voi tätä ikävää, kun aamuun
yö hiipii taas.
Ikävä hiipii aamusta voimaa
ponnistaa.
Miksi tapasinkaan sinut,
silloin aikoinaan.
Sitä ikävöin vieläkin,
rakkautta kuumaa,
saat minun hehkumaan.
Silmissäni kipinöi,
ikävä jo kaiken söi.
Hulluutta kuumaa,
peräänny en yhtään tuumaa.
Rajuilmaa hautoo maaliskuinen
maa, sielussani lyö
tuhat salamaan.
Kevät tulvii,
yli kellarin.
Varpaat taas mä
kastelin.
"
VastaaPoistaKevät tulvii,
yli kellarin.
Varpaat taas mä
kastelin."
Kevät todellakin tulvii, ei passaa tennareissa lähteä lenkillekään, vaan pitää olla kumpparit, ettei varpaat kastu! Koiraa kävin taluttelemassa tuolla mäellä, ja monta yllätystä oli, kun olivat hakanneet mtsänkin aivan kaljuksi!
Koira oli kyllä innoissaan, kun jokaisen kannon juurella piti käydä haistelemassa ja kuuntelemassa, jos sattuisi jo pihisemään ja puhisemaan, ja taisi se jonkun kannon juuressa pihistä, kun se kaivoi
itsensä melkein maan alle ja oli sitten oikein kuononpäätä myöten ravassa.
No, kyllä koirakin ymmärtää että kevät on tulollaan, se kuuntelee ja haistelee, niinkuin koiran muorikin. Leskenlehtiä jo näkyy, krookusten ja lumikellojen lisäksi! Kohta tulevat sinivuokot, jossakin voi jo ollakin!
Aurikoisia päiviä Marjalan perukoille ja Runoiluintoa Sofialle!☺