Olet laulu sä rakkauden,
hiustesi hohto,
värillään voittaa loisteen auringon.
Käy kerallani aamuun nousevaan,
sua tarvitsen.
Sua tarvitsen niin,
sinun katseesi saa minut
aivan pyörryksiin.
Olet mulle maailmani,
sinuun turvaan niin,
näet sieluni syvyyksiin.
Turhaan yritän sut työntää pois,
koska se tuskaa mulle
aina ois.
Mä minkä sille voin,
jotain kummallista sinussa on.
Kummallista vetovoimaa,
mitä tälle tunteelleni teen.
Joki on jäässä,
mä olen kovaa kristallia,
silti hajalla sisältä oon.
Jokainen yö, jokainen päivä
sinulla minua kiduttaa.
Ikävä laskee harteilleni
surullisenhunnun,
et palaa enää koskaan
Sä et kuule huutoani
tuuleen,
ulvontaani kuutamoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti