Syttyy jo valot Joensuun
aamuun nousevaan.
Varjot yön aamun katoaa,
rakkaus olet aina rinnassani.
Sen rakkauden, runoihini,
lauluihini kirjoitan.
Rakkaus elämän,
mä yön nukkuvia varjojakin
tahdon rakastaa.
Joensuu, niin paljon merkitset,
synnyinkaupunkini,
kaunis, iloinen.
Kun kohtaa kauneuden,
kun uusi aamu koittaa,
puut jäisetkin,
ne rakkautta osaa aina soittaa.
Kohtaa yksi näistä,
ystävistä heikkopäistä.
Hullutellaan pitkin päivää,
naurussa, iloissa ei
huolen häivää.
Joensuu on nyt ja tässä
maaliskuuta etsimässä.
Karjalainen hullu kansa,
pistämme nyt parastamme.
Ryhti ylväin,
ryhti parhaan,
herään tänään
ani varhain.
Kotikaupungilleni runon
kirjoitan.
Rakastan valkeaa hankea,
kesäöitä, Ilosaarta vuodenajan kiertoja.
Rakastan yksinäistä ystävää,
joka toria jossain ylittää.
Rakastan raastavaa tuskaa,
rakastan sitä kesäyönusvaa.
Rokkikansaa joka
hetken kesällä täällä
vaeltaa.
Rakastan niin kauan,
kuin aikani maailmasta
pois koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti