Mä olen eilen tänään nyt

Mä olen eilen tänään nyt,


myrsky vesilasiin syntynyt.

Olet keidas erämaassa rakkauden,

minä suunnan menetin,

sun syliis löydä tiedä.



Olen alhaalta ylös noussut,

madellut kuin maan matoinen.

Pohjalta ponnistanut,

kohti päivää parempaa.

Rakkaus joka minut rakensi,

on virhekoodi viimeinen.

Ohjelmointi pettää,

kaikki virheisiin katoaa.



Joskus kaikelta pohja pettää,

vauriot on liian suuria,

sydämeni rakentaa uutta

Kiinanmuuria.



Mä olen eilen, tänään nyt,

sisälläni on myrsky syttynyt.

Majakka merellä on viimeinen

sammunut

, karikkoihin ohjaan

merirosvolaivani viimeisen.



Rakkaus ei viihdy meissä,

karikoissa maailman,

valitusvirren kirjoitan.



Vasten mun kasvojani

katkenneet oksat

myrskyssä lentävät.

Karu totuus pudottaa

pohjan laivastani,

pohjakosketusta karikkoihin

ei voida välttää.



Minä tahdon vielä kerran

peittää sen arven,

joka otsassani loistaa.

Kyyneleet vierivät,

tuska silmäkuoppia täyttää.

Elämä sylkee vasten mun kasvojani,

pelastajaa ei missään näy.

Kuoleman valoa , sammunut

majakka merelläni käyttää.