Hiljaisuudessa yön,
sinua ajatuksillani syön.
Unessani luonasi olla saan,
mua kannattelee
maaunelmien.
Nousen siiville enkelien,
kun aamu koittaa
yksin taas herään.
Elossa taas, sisällä mun
kallis unelmien maa.
Minä runojani teen
putoo riimit paikoilleen,
on kaikki niin kuin eilenkin.
Niin voimaton on onni,
joka osaa naista lohduttaa.
Sielussani rakkaus, sekä tuska
taisteluaan käy.
Ei loppua sille milloinkaan
kai missään näy.
Unelmissani uskon, että jos
joskus lentää voisin,
niin siivet ilmaa allensa
saa , ilmaan nousen,
siipeni on vahvat ja mua ilma kannattaa.
Runon haavesiivillä Sinä niin
VastaaPoistasulavasti lennähtelet,
keväät syksyt kesät talvet
maalaat kauniita tunnetauluja
tänne virtuaalimaailman
kukkuloille!
Iloista viikonloppua, Sofia, kohta
kevätkin sieltä saapuu !
Kiitos :)
VastaaPoista