Hiljaisuudessa

Hiljaisuudessa yön,

sinua ajatuksillani syön.

Unessani luonasi olla saan,

mua kannattelee  maaunelmien.

Nousen siiville enkelien,

kun aamu koittaa

yksin taas herään.

Elossa taas, sisällä mun

kallis unelmien maa.

Minä runojani teen

putoo riimit paikoilleen,

on kaikki niin kuin eilenkin.

Niin voimaton on onni,

joka osaa naista lohduttaa.

Sielussani rakkaus, sekä tuska

taisteluaan käy.

Ei loppua sille milloinkaan

kai missään näy.

Unelmissani uskon, että jos

joskus lentää voisin,

niin siivet ilmaa allensa

saa , ilmaan nousen,

siipeni on vahvat ja mua ilma kannattaa.