Aamu palaa, syön aamupalaa.
Takassa taas tuli palaa,
vilkaisen sua salaa.
Jos on hyvä olo laulun siitä teen,
työnnän marmeladia leipään
eiliseen.
Sua askel, askeleelta seuraan ,
neulansilmästäkin läpi meen.
Sua kuin varjo seuraan makuuhuoneeseen.
Tulen kainaloosi, muodon naisen, sekä kaunokaisen
siinä saan.
Päivänkierto seuraa kulkuaan,
minä sinua seuraan niin kauan kunnes
maailma jatkaa kulkuaan.
Taas aamu palaa,
syön aamupalaa,
ja vilkaisen sua lehden takaa salaa.
Käänsit mun pääni,
sun lumottuääni yhäkin korvissani soi.
Tutkin sisimpääni,
se sisäinen ääni käänsi taas mun pääni.
Aamulla yksin, taas harhailen yksin,
illalla nukumme sylityksin.
Niskaamme tihkuu yö,
kuutamon valon, sekä onnemme palo;
loistaa Otavantähtivyö.
Miehenkö tähden mä ihmisten nähden,
tulen ja lähden.
Lähden, ja tulen taas takaisin,
kaiken kanssasi sun elämässä jakaisin.
Kanavan rannalla, hiekkaisella sanalla,
eilinen taas tapahtuu,
sydän uudestaan sinuun rakastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti