Kellastuneita valokuva-albumeita yksinäiset rakastaa.
Yksinäisyys sankariroolit romukoppaan viskaa.
Sydän kirjailijan, on tuhansien rakkauslaulujen
kotimaa.
Yksinäisyys veistä rinnassa tuskallisesti
kiertää, varpaani rakkoja täynnä levottomasta
kävelystä, jalkojani kengät hiertää.
On taskussani laulunsanat,
jotka joskus ehkä sävellän.
Odotan kevättä liikaa,
ulos sielustani kurkotan,
Olen nähnyt elämässä paljon,
katsonut sieluun paholaisen,
nähnyt myös sisimmän enkelin.
Aina läsnä, aina saavuttamaton,
ystävän saaminen rinnallani kulkemaan on.
En sitä kiinni saa,
pakenee rakkaus kauas pois katoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti