Illan varjoon viileään,
katulampun alle jään.
Kaikuu ääni askelten,
ohi kulkee ihminen.
Sataa lunta valkeaa,
pian pehmoinen on maa.
Unta kohta uneksin,
pumpulisin aatoksin.
Saapuu ilta helmikuun,
tahdon suureen seikkailuun.
Runon maailmaan sukellan,
alle haaveiden, sekä utopian.
Kirjoittelen tarinaa,
joskus arjen
sillä pois katoamaan saa.
Yhä sataa kaatamalla lunta,
nukkuu koko luomakunta.
Yön unet on seikkailuja
varten, niissä maailma ei ole vain
kaunotarten
Hyvää yötä,
runon myötä,
yölläkin teen luomistyötä.
Nukkuessa kirjoitan,
muokkaan lauseita,
sekä riimejä.
Aina uudestaan, ja uudestaan,
kunnes aamunkoiton kiinni saan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti