Talvenjäiset urut

Suutelee yön tähtitaivas mua suutelee,

ja äitimaa mun pelastajani on.

Kuuntelee mua afrodiitenpoika kuuntelee,

hänen sydämensä minun on.

Telepatiaa,se maailmassani kummastuttaa,

äänet kaikuna soi,ja avaruus se ymmärtää

tätä sydäntäni etsivää.

Kummallista kaikki elämässä on.

Helmikuu, se jatkaa vuoden kiertokulkuaan,

ja sydämeni rinnassani, se ainoastaan sinun on.

Talvenjäiset urut soittaa korkealta,

niiden kylmyys, siinä on tahto, sekä valta.

Helmikuu, se mua kylmyydellään kiduttaa,

piirtää jäiset ruusut sieluni-ikkunaan.

Avaruuden kaiku tosi kummallinen

silloin on.

Kuuntelee, mua äiti maa nyt kuuntelee,

sydän sykkii rinnassani levoton.