Läpi lumen

Läpi lumen ja jään,

halki talvisen sään sinun katseesi nään.

Sydämessäni asustaa,

rakkaus, lämpö ;ja maa,

sitä äitimaa syleillä saa.

Rakkautta maailmaan runoillani jaan.

Loistavat niin silmäni mun,

kun kohtaavat katseesi sun,

vuosien jälkeenkin vielä punastun.

Silmiini sammuneisiin,

sytytit liekin ikuisen palamaan,

se palaa niin kauan saa,

kunnes maailmaa aurinko lämmittää.

Olen onnellinen, alla aamun uuden tään.

Lämmön saapuvan nään, läpi lumen, sekä jään.

Yli aikojen avaruuden mä näen,

sinun hymysi, päivin sekä öin.

Sinun palvomani piirteet mä muistan,

ne varjoista syntyy hehkumaan.

Kesäntuoksut kätken huoneeseeni,

ne tallettu on sydämeeni.

Näen uuden runonsyntyvän

alle taivaan.

Sydämet tähtien lailla

sidottu toisiinsa kiinni on.

Afrodiiten poika taas taivaanrantaan piirtää

purppuralla suuren sydämen.

Kaivannut rakkaintaan vuodet on,

kunnes keikahti kohdalleen vaaka kohtalon..

Rakkaus valveilla on taas,

se lämpöänsä suurta hehkuttaa.

Rouva rakkaus lämmittää,

se ei ketään kylmäksi jättää saa.

Amor kevään nuolia ilmaan lennättää.

Rakkauden taika kaikkialle levitä saa.