Rakkautta vain

Syttyi minun sieluuni kylmyys,
paloin loppuun aalloilla rakkauden,
mikä päättämättömyys työnsi maan alta

esiin juuriaan.

Sä olit minulle suurin, pienin, hellin

päällä maan.

Mä olin sulle keidas erämaassa

rakkauden, olin sulle lähde sammumaton,

tiedän sen. Olen sitä sulle vieläkin,

vaikka hiekkamyrskyssä mä suunnan menetin.

Jäi, kuvasi sieluuni roikkumaan
sitä pikkuhiljaa aina pakenen,
vaan koskaan sitä karkuun pääse en.

Tahdon nähdä sinut aina uudestaan.

Sä olet sisälläni, minä ulkopuolinen

nyt on, nimeäsi käsittelen kuin mantraa.

Se sisälläni kaikuu, sekaisin sinusta oon.

Sun nimeäsi huudan, ulvon sitä öisin kuutamoon.

Jäi, sieluun kaipuu asumaan,
onko rauhallisuus
silkka mahdottomuus.

Sieluni muistolaattaan nimes kirjoitan,

sen sinne ikuisesti kultakirjaimilla

piiloon kaiverran.

Ja saapuu suuri aamu kaipuun, rakkauden,

olen vankina nyt toisen sydämen.
Sä olet siellä, minä täällä ulkopuolella

oon, huudan, kirjoitan, laulan ,

ulvon kuutamoon.





 Sä olit sisälläni eilen, tänään siellä myös oletkin.

 Sä olet minun huominen,

 ja tuskanjälki jää sieluuni luomisen.
 Sä olet minun ,varjo joka maahan jälkeeni heijastuu.
 Sä olet talvi, kevät, kesä ja joka vuodenkuu,

 mä olen sulle keidas erämaassa rakkauden,

 jota kohti suuntaa haet aina matkallasi eksyen.