Translate

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Rakkautta vain




Syttyi minun sieluuni kylmyys,
paloin loppuun aalloilla rakkauden,
mikä päättämättömyys työnsi maan alta
esiin juuriaan.
Sä olit minulle suurin, pienin, hellin
päällä maan.

Mä olin sulle keidas erämaassa
rakkauden, olin sulle lähde sammumaton,
tiedän sen. Olen sitä sulle vieläkin,
vaikka hiekkamyrskyssä mä suunnan menetin.

Jäi, kuvasi sieluuni roikkumaan
sitä pikkuhiljaa aina pakenen,
vaan koskaan sitä karkuun pääse en.

Tahdon nähdä sinut aina uudestaan.

Sä olet sisälläni, minä ulkopuolinen
nyt on, nimeäsi käsittelen kuin mantraa.
Se sisälläni kaikuu, sekaisin sinusta oon.
Sun nimeäsi huudan, ulvon sitä öisin kuutamoon.

Jäi, sieluun kaipuu asumaan,
onko rauhallisuus
silkka mahdottomuus.
Sieluni muistolaattaan nimes kirjoitan,
sen sinne ikuisesti kultakirjaimilla
piiloon kaiverran.

Ja saapuu suuri aamu kaipuun, rakkauden,
olen vankina nyt toisen sydämen.
Sä olet siellä, minä täällä ulkopuolella
oon, huudan, kirjoitan, laulan ,
ulvon kuutamoon.





 Sä olit sisälläni eilen, tänään siellä myös oletkin.
 Sä olet minun huominen,
 ja tuskanjälki jää sieluuni luomisen.
 Sä olet minun ,varjo joka maahan jälkeeni heijastuu.
 Sä olet talvi, kevät, kesä ja joka vuodenkuu,
 mä olen sulle keidas erämaassa rakkauden,
 jota kohti suuntaa haet aina matkallasi eksyen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto