Yhden aikakauden on aika päättyä.
Päättyä päättömyyden taipaleen,
matkaa vierelläsi varjonasi salaa teen.
Piirrän viivaan elämän, tämän
yhteisen sävelmän.
Yön varjot väistyköön,
kuin varjo vierelläsi valvon vaan.
Tämän kauniin maan,
kruunaa sateenkaari ruukullaan.
Voimat kerubin, mä sisälleni piilotin.
Ne löydän uudelleen,
lennän päivän kirkkauteen.
Viulut häitä soittaa saa,
kun keijut kesäyössä häitään
viettää salaa.
Tämä rakkauden, ja kaihon maa,
se taivaankattokruunuun valojansa
kiinnittää.
Mua ethän hylkää nyt,
kun kevään hohto on silmiini
viimein syttynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti