Minä olen revitty sielu
tässä maailmankaikkeudessa.
Avaruuden atmofäärissä
villinä värisen.
Olen se jota amor
pitää pilkkanaan,
ampuessaan kevään ensimmäisen nuolen.
Keväisin koivun kaarnaan nimesi
suurena vuolen.
Aika kulkee takaperin,
takanarua kerälle kerin.
Luovutanko vähin erin,
tämän taistelun tuulimyllyjä vastaaan.
Elämä kuiskaa vastaus,
rakastanko sua ainoastaan.
Minä annan sinulle kaikkeni,
viimeisiin voimiini taistelen,
viimeiseen hengenvetoon,
luovuttamatta tuumaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti