Ilta

Ilta laskee verhonsa eteen,

tästä päivästä jäi vain

tyhmyys käteen.

Sanat tahtomattaan

pakoon juoksevat minua,

ikävöin vielä liikaa sinua.

Unenaallot kuiskaavat nimeäsi,

uneni lievittää tätä

polttavaa kaipuuta.

Tämän kaupungin varjot,

pitenevät jäljessäni.

Kantapäissäni kaavat

kangistuneet,

sinä tulet,

sinä menet.

Pois kävelet,

tältä yhteiseltä tieltä,

elämä sille kujeilen;

näytän kieltä.

Sillä kyyneleeni ovat loppuneet,

niiden tuotanto on siirretty

halvemman työvoiman maahan.