Mua pimeyden tangoon yönkansa
kumartaa. Varjot ikkunoiden vain
seuraa tanssijaa.
On päivä jälleen mennyt,
ja korpit ilakoi. Mun sydämeni
sammuu, kun tango tämä soi.
Luolistansa ulos,jo kansa outo käy.
Menninkäistä omaani ei
missään siellä näy.
Ja vaienneet on viulut,
päivänvalonkansanmaan,
kun pimeys mua kumartaa
tangoon polttavaan.
Äitimaa nyt nukkuu,
yönkansa ilakoi.
Taivaankaarenvalot vain
heikon kajon loi.
Nyt pimeydessä kaikuu
hymni peikkojen,
se jalat alta kampittaa
kauniiden päivänsäteiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti