Mä soitan kitaraa

 

Mä soitan kitaraa yössä,
niin pimeä on kylmä maa.

Jo kaatamalla sataa vettä,

ukkostaa. Sydämeni haaveet

täynnä hunajaista mettä.

Otavan tähtivyössä vain yksi tähti vilkuttaa.
Sydämen sykkivän viesti,
luo laululle sanomaa.

Sä lähdit etsimään sateenkaaren päätä
karkaavaa.
Sen aarreruukku on satua,
ja unelmaa vaan.
Liian monta kertaa,
ei löydy koskaan sinulle vertaa,
olet ainutlaatuinen.
Mies tuhansien runojen,
sekä riimisanojen.

Sä soitat sieluani yössä,
ja sanat sinun kirjottamat

on. On niissä kaipaus,

kaiho, sekä rakkaus rajaton.
EI SE SATU, öinen uni kuiskuttaa,
vaikka tuska vastaa sataa salamaa.

Miksi ei onni milloinkaan
löydä oikeaa satamaa.
Olet mielessäni aina,
vaikka luotani olet poissa,
sinun silmät siniset luo elämää
minun runoissa, tarinoissa.