Aamurusko aukaisee yönesiripun,
pudottaa sen maailmaan heräävään.
Pimeys jo väistyä saa,
On jälleen aika neitoperhon
aamuntuulin ylös nousta.
Niityillä kasteisilla ratsastaa.
Minä väsyin tämän maailman kyliin,
siis tule,ole minulle hellä.
Hala minua, ota syliin,
kanna kuin haurasta kukkaislasta kämmenellä.
On aika rakkauden,
on aika pienen sydämen.
Aallonharjallaan Afrodite ratsastaa,
ratsunansa merihevonen.
Äänellä seireenin laulaa hän
tämän rakkauden sävelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti