Jakajalla virran,
sen viimeisen.
Yksinäisyyden kipukynnyksen
ylittyessä, täyttyessä
täydellisyyden kaipuun.
Surun pursutessa saumojen yli,
salaa onneton nainen murtuu.
Elonmustan kankaan pirran
alle turtuu.
Ei mitään, ei ketään,
kelaan yksinäisyyttä.
Tähtisilmien päällä täysikuu,
yksinäisyyttä killi naukuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti