Toukokuu

Yönvarjot hiipii taivaanrantaan.

Osa äitimaan hameenhelman alle piiloon jää.

Yön menninkäiset,

kuiskii lumottuna taikapataa hämmentää.

Kirjailijan kynään tarttuu

kämmen tää.

Unettomuus yönaallot valtaa,

pois luolistaan peikot taivaltaa.

Hyppii tasajalkaa toukokuu.

Se keväänpeikko naurusuu,

runon kevään yössä lausuu.

Jo kukkasiaan odottaa omenapuu.

Kaipuu kaarisillan rakentaa.

Ikävä ikkunaruutuun koputtaa.

Pimeydessä lyhty syttyy,

sen suuren rakkauden,

joka yöntähdistä luo

suuren sävelen.

Neiti aika, se pysähtyy.

Unet pois katoaa,

on aika unohduksen,

tai aika rakkauden.