Kansanjoukot Italian tunsivat tuskan
saapuvan läpi vuosisatojen.
Halki veristen katujen,
sodanselkokieli , mafian pelko onnen,
sekä ilon nieli.
Paavi yhä parvekkeeltaan huutaa :
”Rakastella ette saa”,
muuten taivas halkeaa.
Maan päälle avaruus putoaa,
tämä maapallomme pois katoaa.
Missä kerran kasvoi ruoho,
siellä kukkii nyt asfalttinen maailma.
Odotellaan nyt taivaanpaloa.
Edelläni uusi aamu nousee,
päivä koittaa.
Huominen taaksensa eilisen sulkee.
Rakkaudesta kauneimmasta,
laulaa tumma Italialainen ikkunasta.
Ääni värisee kuin öinen tuuli,
unessani mukana on myös tyttöpunahuuli.
Se laulu kertoo siitä,
ettei rakkaus syvinkään yksin kaikkeen riitä.
Voi sammua kaikki ennen kuin alkaakaan,
sammua tähdenlentoon seuraavaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti