Vielä korvani kuulevat kesäisin
heinäsirkkojen äänet vaikka
vuosien virta on hopealla
kruunaava hiusten lainehtivan maan.
Tässä ajassa minuuden ääriviivat käärinliinaan
peitetään sitten aivan päättömästi
maailman pihamailla hääritään.
Minä huomista pakenen
menen piiloon pimeään nurkaan
sieltä ulpospäin pälyilen
mihinkään keneenkään luota enää en.
Mustan auringon alla kaamos
kartoittaa pinnoittaa pimeän maan.
Minä hyvin muistan Lapin maan
se aika tahtoo sisälläni nousta kapinaan.
Aika tahtoo riisua ajatukset yltiöpäiset
sulattaa tönköt ihmiset jäiset
sekä itsepäiset. Riimini kohta
vaihtuvat ovat silloin melodian
tahtiin tanssivat keväiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti