Toivo

Yöllä unessa niityillä kasteisilla 

hämärä kulkee yli pääni.

Korvissa maailmasta eksyneen ,silloin soi

kaunein keijujen huilujen suloinen ääni.

Varoen minäkin nostan pääni, keskellä

talven sisälle kasvatan

oman orastavan kevään.

Minun sisälläni vuoro soinnuin melankolia,

ja taistelu elämästä soi.

Orastava toivo paremmasta

kasvattaa hentoja versoja, 

valkeaa niittyvillaa.

Toivo pesän sisälleni rakentaa, annan sille

levollisen paikan juuria kasvattaa.

Ihmiset maailmalla runojani lukevat,

ne ovat täynnä taistelua, 

elämää, tarinaa lohduttavaa.