Maailmassa
on joskus jotain
kaunista, rakkautta auringon
paistaessa
kauriin kääntöpiiristä.
Tammikuu ja päivät
pitenevät,
kevättä kohti aurinko
hetken paistoi, tovin
hohti.
Rakkauden kaappaava tunne,
kiristävä pään
vanne.
Minä kirjoitan tarinaa,
oodia oikulliselle
oinaalle.
Ei se ole aina raha joka
maailmaa osaa parhaiten
pyörittää.
Tammikuu naisen saa näkemään,
tulevaisuuteen
väkevään?
Jokainen vierelleen kaipaa ystävää.
Humalluttavaa
tunnetta umpi luussa,
ajatukset pyörimässä tähdissä
,kuussa.
Jäljelle jääneitä haaveita vain,
ne muistoksi
viime vuodelta
mukaani sain. Sinua kaipaan,
huumorisi sai
sen aikaan.
Älä
koskaan leiki tunteilla ihmisen,
voit saada aikaan liian suuren
kaipauksen.
Huomista
päin, maailman tuuliin
minä selkäni kylmyydelle
käännän.
Viimeiset riimit tähän tarinaan väännän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti