Taittuu
pian pimeä ja uusi
vasta syntynyt
lapsi on ilman
nimeä
tahtoisitko olla yhä
lapsi
ja keskittyneesti
tikkaria
imeä ?
Tammikuu
ja kiristää kolkkona
otsa luu,
odotan ontoin kaipaavin
tuntein
jo kevättä. En uskalla
rakkautta
sinulle tunnustaa,
sillä
liian usein ei riitä että
toista
rakastaa. Ei silloin, jos
ei
vasta kaikua saa.
Sisälläni
tunnen turhuuden
rapinaa,
minuus hautoo
hullua
kapinaa. Huuleni
väpättävät
ei kuulu ääntä
vain
hiljaista napinaa.
Yksi
väärä päätös, ja olet
kaulaasi
myöten suossa
minun
ajatukset kelluvat
aivokopassa
tuossa joka
valokuvassa
oudolta näyttää.
Nämä
kärsimyksen päivät
vain
ikävä, kaipaus , sekä
yksinäisyys
täyttää.
Ei
ole minulla sinulle mitään
hyvää
näyttää, sisälleni
piilotin
sen umpisokean
rakkauden.
Minä sinua, sinä
et
minua rakastaa osaa.
Minä
olen osaton missä
minulle
kuuluva hellyys
rakkaus
on ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti