Minä väsyin puhumaan vierasta kieltä.
Siinä ei ollut mitään mieltä.
Suussani soi sanat suomenkielen kauniimmin.
Oli palattava kotiin takaisin.
Niin minä maailmankansalainen,
sain identiteettini jälleen takaisin.
Se tunne oli täynnä tunteettomuutta.
Minä Takataskussa vuosienjälkeen
sen kauniin päiväperhosen Katri näin.
Niin hän silmieni edessä kauniisti tanssi.
Minä olin tietenkin selvin päin.
Silti me yhdessä tanssittiin
yöperhonen, ja päiväperho rinnakkain.
Unelmilla voi olla kantavat siivet,
ne vievät meidät joskus jonnekin.
Elämä sitä ei pysty huijaamaan,
on otettava vastaan ne kortit
jotka sen pokeripöydässä saa.
Niin minä yhä sisälläni kannan sitä
täyttymätöntä rakkautta. En ole vielä opetellut
pelaamaan minun korttejani ilman menneisyyttä.
Nyt kaipaan vain uutta tulevaisuutta,
päivää kirkasta uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti