Sydäntalvi

Talvella ulkona kävelen

auringon harvoista säteistä

nauttien. Hetki voi olla hauras

tai voimakastahtoinen.

Minä ainoastaan tiedä aina

en mitä tarkoitusta palvelen.

Voimani heikennevät tammikuu

naulaa taas talven arkkuun

jäisen kannen. Päässäni

on liikaa tyhjyyttä, ja ilman

syyttä sekä itsekyyttä

talven selän taitamme.

Suruista viis hukutan

sielun unelmiin liian köykäisiin.

Minne sielumme tuuliviiri

köytetään, miten tärkeimmät

toiveet täytetään, miten maailmalle

tärkein näytetään?