Tahtoisin jo luovuttaa,
silti veden pinnalle mä nostan pään.
Noiden vanhojen muistojen alle
hetkeksi vangiksi jään.
Muistojen meri hetken myrskyää,
en toiselle rannalle
sen tyrskyjen läpi pieneen hetkeen nään.
Tunnen vain suurta kaipuuta,
ja uuvuttavaa ikävää.
Elettyä elämää, runoni riimit
värittää. Lauluun liitän kaipuun
sävelen, kun muistojeni polkua
vuosikymmenien taakse kävelen.
Tänään olen muistoistani vapaa,
kuin taivaan lintu olla voi.
Ajatukseni vapaana lentää saa,
taivaanrannan taa tahtoisin hetken
kurkistaa.
Elämä on vapaata tuskaa,
jota tuuli villinä rakkautena
ylhäällä pilvissä kuljettaa.
Aamu harsolla jo peittää
heräävän maailman.
Yhä tänään rakkaudesta laulua
kirjoitan. Soi siinä sävel elämän,
ja äänet murhenäytelmän.
Jo aamuun uuteen askeleeni käy,
päivän kirkkauteen pilviverhon
takaa ei hetkeen ehkä valoa näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti