Elin tarkkaavaisena ajan hermoilla
se oli vain hetken kysymys
miksi ihmiset olivat levottomia alvariinsa.
Maamme rajat ammottivat aukinaisena
hallitus antoi palttua viisaille ajatuksille.
Kansa nousi barrikaadille riitelivät
keskenään eikä kukaan tajunnut pyyhettä
ojentaa siihen nyrkkeilykehään.
Kirjailijan ajatukset näyttivät välillä
pelkkää viivaa , ja hetken päästä
sanoja alkoi pomppimaan pakinaan kuin
apteekin hyllylyltä. Lounasaikaan asia
saattoi olla vaikka pihvi tai hän sai
sanapiikin pähkinänkuoresta.
Joskus hän onnistui kirjoittamaan
lohduttavia tarinoita jotka olivat
balsamia sielun haavoille kaaoksessa
kärsiville ihmisjoukoille. Toisinaan
hän sohaisi kirjoituksellaan kuin härkä
sarvillaan jotain tabua arkaa asiaa
joka oli päätetty jostain salaiselta tasolta
sensuroida. Tänä sekasorron aikana
on punnittava sanansa tarkkaan Salomonin
järjellä osattava taituroida että selviäsi
somessa ihmismassan raivokkaalta hyökkäykseltä
ehjin nahoin. Oli hetkiä jolloin kunnian kukko
oli kuin äänensä menettänyt käki,
hiljaisuus täytti hetkisesti virtuaaliaallot.
Aina ei maksa vaivaa ajatella eikä sanoja
tipu tai tirise. Monesti voi haistaa palaneen
käryä mediassa pyörivien uutisten ympärillä.
Silloin ehkä on parasta olla hiljaa kuin
huopatossutehtaalla, eikä virkkaa halaistua sanaa.
Liian monta kertaa aika menee hiuksia halkoessa,
sekä pilkkuja viilatessa varsinkin, kun syntymälahjaksi
on saanut keskivaikean lukihäiriön.
Monella voi olla jotain hampaankolossa
minun yltiöpäisen kirjoitusripulini jätöksistä.
En haluaisi koskaa haukkua väärää puuta
syyllistyä hulvattomaan satiiriseen huulen heittoon.
Vielä se on minullakin edessä hiljainen hetki,
kun tulee aika heittää lusikkaa nurkkaan.
Se on veivien heittämisen aika silloin
silloin sammuu se henkireikä ja toivottavasti
jossain on sellainen herran kukkaro
jossa saa autuaana levätä ilman riimittelyn kirousta.
Tämä pakinani saattaa herättää pahaa verta jossain
tiukkapipossa silti haluan pitää hetken vielä
hommia hanskassa ennen kuin hukka perii kaiken.
Ehkä kuitenkin on parempi laskea jauhot suuhuun
ettei tule itku markkinoilla, parempi vaikka laittaa
välillä jalalla koreasti. Jos niikseen tulee ennen
jauhojen tekoa täytyy jyvät erottaa akanoista.
Tämä asia nyt juolahti mieleen vasta jälkijunassa
ei kuitenkaan kannata olla jänishousu ja laittaa
päätä pensaaseen tai jäädä pajunlehdellä pusikkoon
soittelemaan. Älkää välittäkö minulla ei ole aina
kaikki kotona, ja muumit ovat karanneet laaksosta.
Parasta vaan katsoa sitä sormien läpi,
kuin katsoa nenänvartta pitkin. Nyt alan kangistua
jo kauhusta näiden Suomalaisten sananlaskujen myötä.
Jotenka lopettelen tämän pakinan kiireen vilkkaa
näin sanoo kokemuksen syvä rintaääni.
Alan olla jo kurkkua myöten täynnä levinneitä
Jokisen eväitä jotka löysin hangen päältä maasta.
Näin on näreet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti