Niin miljoonin tavoin minä
olen liian avoin, ja silti
todella salaperäinen ja moni
kyllä huomaa sen.
Ahdistus, sekä tuskan päivät
ne ovat
pelkkää huokausta, joskus
odotan pientä halausta.
Sen ehkä saankin ohimennen,
se voi olla satunnainen kohtaaminen
kadulla kanssa klovin pukuisen pellen.
Tänään kaikki on niin luonnotonta,
ja niitä outoja on liian monta.
Minä olen yksi niistä, eikä
kaikki ajatukset siihen riitä
kuinka tie ihmisyyteen kartoitetaan.
Minä vielä täällä rämmin
ehkä teen sen näyttävämmin
kuin koskaan ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti