Aamu arpoo päivän arvan
mieli alan kirjailijan kireässä
päässä kohta Suomen maa
kylpee roudan huurussa
kirpeässä pakkas- säässä
ja tunnen kuinka kylmyys
saartaa rakkauden kukkulat,
jähmettää mielialaa.
Kuka huomenna levotonta
naista rakastaa, ilman
taka-ajatuksia hellästi halaa.
Nyt on tammikuun alku
ja maailma odottaa kuinka
uusi vuosi saa alkaa.
Minä omistan hullun hauskat
huopatossut, ne jalkaani
pakkasen paukkuessa laitan,
ja kevyesti matkan ystävän
luo taitan. Sisällä sydämessä
tunnen miltä tuntuu olla
yksinäinen ihminen
joukossa aivan vieraiden.
Minne kuljen matkan matkustan
saan kuulla ihailevia sanoja
kuinka kaunis nainen on hän.
Ei imartelu naisen sydän lohduttaa
sillä pimeys on ainut ystävä
joka vilpittömästi luokseni palaa.
Tammikuun mustan maljan
huulilleni kohotan, ja uutta
hyvää vuotta teille toivotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti