Mitä nuo vuosien
muistot
mielessäni nyt
aikaan saikaan,
kaukana ovat ne
vuoden, ja
hetken kun uskoin
mielettömään
taikaan. Stop merkki
on osa
päivien kulkua,
sydän pysähtyy
edessä merkin sen,
ja pitkän
huokauksen päästää
sisälläni
asuva outo ihminen.
Joskus ruoho on
vihreä ,
ja kasteinen mikä
on jälki
siinä kun hetkisen
elää hengittäen.
Ei ihminen ruohoon
pysyvää
jälkeä jää,
ruoho jälleen kasvaa,
ja aika eteenpäin
kiirettä pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti