Pimeys

Olen pimeyden prinsessa,

valo yli varjojen, 

kun marraskuussa käy.

Pimeys vain yli olkapään

varjonsa luoda saa,

minua askel askeleelta,

se seuraa maailman 

mustaksi maalaa.

On sisälläni sekalaiset 

sanat vuori saarnojen,

ulos pääsyä ne ulos takovat,

nyrkit kipinöitä leimuten.

Olen sade kattojen päällä,

olen tuuli oikukkaalla säällä,

olen myrsky vesi lasissa.

Laitan kaiken etu perin,

olen kovin lystikäs,

olen köyhä runojen lapsi.

Talven vallan alla muutun

armottomaksi.

Näen pimeydessä myös

valot sateenkaarien,

ne valoisaksi maailmani saa.