Taas saapuu
malttamaton
maanantai se on kuin
ympyrän
kaari sisällään
kulmikas hehtaari.
Kirjailijan aivot
ovat saaneet
päällensä ajan
painoja,
ne ovat kuin
raskaita noita vainoja.
Migreeni on laskenut
ankkurin
aivojen päälle, se
tuntuu perin
ikävälle. Minä
jään sen kivun
alle eivätkä
sanani enää leviä
villinä maailmalle.
Kaikki sanat olen jo
käyttänyt
kaikki soinnut,
riimit niiden
tanssin teille
näyttänyt.
Nyt minä olen
melkein mykkä,
aikaisin aamulla
joku eksynyt
runo riivaa minut
kirjoittamaan
sen ulos maailmalle.
Tuulen humina on osa minun valta kuntaa
marraskuu odottaa
saapuvaa lunta.
Täällä pimeyden
keskellä
minä näen
valveunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti