Ajattomuuden häävalssi / Eternity wedding waltz

Aika se hyppäsi ulos uomastaan,

suuteli veli Tuomastaan.

Minä virran yli hyppäsin,

Virran Olavin. Niin meri

kuiskasi alla avaruuden kuun.

Tulin hiljaa suureen unien seikkailuun.

Niin hiljaa on tuo aika,

joka tiimalasistaan pois karkasi.

Kuolema nyt ajattomuuden

kanssa häävalssiin käy.

Viikate nainen hymyilee,

on pysähtynyt aika.

Marraskuun maa on

tummuudessaan liian harras.

Nukkuu, päivänsäteet pois

kaamosajan yli.

Niin kaipaavat, sädekehin

himmein, kutsuu niitä

yön menninkäisten

pehmyt lämmin syli.

Eternity wedding waltz

The time it jumped out 

of the banks of the stream, 

kissed by a brother Thomas. 

I jumped over the stream, 

Olaf's power. so shall the sea 

whispered through the 

space of the moon. 

I came to shut up the great

adventure of the world of dreams.

So quiet is that time, 

who escaped from the hourglass. 

Now the death of timelessness 

wedding waltz with it. 

Woman smiling at the grim, 

Time has stopped. 

Point of November the country is 

the darkness of too devout. 

Sleeps, the rays of the day off 

seasonal affective over time. 

So hungry, bright light. 

the shadows 

to the vague, calls them 

the night of gnomes 

soft warm lap.