Avoimin sydämin niin
minä otin
vastaan sen
äiti maan tyttären
Syyriasta
tulleen sisaren
hämmästytin
hänet Suomi naisen
hyvyydellä
sillä halauksen
välittämisen
syvyydellä. Olemme
arvokkaita
me ihmiset, ei voi
erottaa
miehen naisen arvoa,
ei sitä
vihan vainon tarmoa
joka
on urospuolisen
sydämen taakka.
Pahuuden keskellä
itää se
hyvyyden pieni
kultajyvä,
sille on aina joku
suojaisa
paikka jopa
betonissa, ja
asfaltissa. Yö
viipaloi minun
aistimat
todellisuuden viipaleet
ajan mikroskoopin
alle,
ja minä ylpeänä
niiaan
Suomileijonan
valtikalle.
Alistumatta liikaa,
murtumatta
minä ajan särkyneet
sirut
kirkkaaksi kuvastimeksi liimaan.
Komea mies tuo almun
antaa sen minulle,
sanoo
sinulla on Salomon
sydän
jakaa hyvyyttä
armoa,
Sinulla on tarmoa
sytyttää
elämää valaiseva liekki
silloin kun
kaamokseen
lannistuu sykkivä
villi elämä.
Minä sytytän hetkeksi elämän liekin
sorretun sisaren, ja
veljen
surusta sameisiin
silmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti